Joulun lähestyessä kiire valtasi Sarin elämän. Hän oli ahkera nainen, joka upposi helposti velvollisuuksiinsa ja unohti pysähtyä nauttimaan elämänsä pienistä iloista. Ystävät olivat huomanneet, kuinka Sarin hymy oli haalistunut ja he päättivät tehdä jotain erityistä piristääkseen häntä.
Eräänä päivänä kun Sari palasi rankan työpäivän jälkeen kotiinsa, hän löysi postilaatikostaan pienen lahjapaketin. Paketin päällä oli punainen nauha ja pieni kortti, jossa luki: "Kiireisenkin on nyt aika pysähtyä ja nauttia hetkestä. Mukavaa joulun odotusta, rakas ystävä."
Sari avasi lahjan varovasti ja sen sisältä paljastui kaunis, yksinkertainen koru. Se oli kultainen kaulaketju, jossa oli hento sydänriipus. Sari ihaili sen yksinkertaista kauneutta ja ajatteli, että korussa oli jotakin erityistä.
Seuraavana päivänä Sari pukeutui tyylikkäästi ja puki korun ylleen. Hän päätti tehdä jotain erilaista - hän käveli lähimpään kahvilaan, istui ikkunapöytään ja tilasi kupin kuumaa. Katsellessaan lumista maisemaa ja tunnustellessaan kaulakorun keveyttä hän tunsi jotain, mitä hän ei ollut kokenut pitkään aikaan – rauhaa.
Sari kiinnitti huomiota ympärillään oleviin kauniisiin asioihin, jotka hän oli aiemmin ohittanut. Hän kuunteli linnunlaulua puistossa, nautti tulevan joulun kunniaksi valaistuista kaduista ja hymyili tuntemattomille vastaantulijoille. Kaulakoru muistutti häntä siitä, että elämässä on paljon muutakin kuin työ ja kiire.
Sari kutsui ystävänsä luokseen viettämään pikkujoulua kiittääkseen heitä lahjasta, joka oli avannut hänen silmänsä jälleen elämän kauneudelle. Yhdessä he nauttivat iloisesta illasta, joka oli täynnä lämpöä, naurua ja ystävyyttä. Sari oppi, että aina välillä saa ja voi pysähtyä, jotta voi löytää ympäriltään iloa yksinkertaisista asioista. Ystävien antama lahja oli ollut juuri se muistutus, jota hän tuon oivaltamiseen tarvitsi.
Lämpimin talviterveisin kuuman kupin ääreltä,
Koruttomien korujen tarinankertoja.
