Tähtisadetta ja pieni ihme
Iidan sydän sykki ilosta joka kerta kun talvi saapui kylään. Hän rakasti talven hiljaisuutta ja sen yksinkertaista kauneutta, sitä kun kimmeltävä lumi peitti maan ja tähdet tuikkivat kirkkaina yötaivaalla.
Iida rakasti lumisia metsiä, lumen narinaa kenkien alla ja jääkukkien tanssia tuulessa. Hän rakasti viiman ja pakkasen jälkeistä lämmintä kaakaota.
Eräänä kylmänä talvi-iltana, kun lumihiutaleet tanssahtelivat taas ilmassa kuin pienet keijukaiset, Iida löysi talven ihmeen.
Kävellessään puiston halki Iida huomasi pienen polun, joka vei hänet vanhan kuusen juurelle - suuri kuusi seisoi ylväänä lumipeitteen alla kuin satukirjassa. Kuusen juurelta Iida löysi pienehkön laatikon, joka oli jäänyt lumen alle.
Laatikon sisältä paljastui kaunis, yksinkertainen kaulakoru. Se oli tehty hohtavasta tähtikivestä ja se heijasteli talven taikaa. Iida lumoutui korusta ja tunsi, kuinka siitä säteili hänen sydämeensä jotain erityistä.
Iida puki korun kaulaansa ja jatkoi kävelyään. Yhtäkkiä taivas heräsi eloon ja loi tähtisateen Iidan ympärille, kimaltaen kuin taivaallinen tähtisadetikku. Iida tajusi, että hänen yllään oleva kaulakoru oli tuonut mukanaan talvisen tähtitaivaan ihmeen.
Iida kulki kylän halki tähtisateen loisteessa. Missä hän kulkikin, tähtisade seurasi häntä ja jokainen hänen ympärillään leijuva lumihiutale kimalteli myös pienen tähden lailla. Kyläläiset pysähtyivät katsomaan taivaalle ja näkivät tähtitaivaan lankeavan maahan Iidan ympärille.
Iida ei ollut tiennyt, että kaulakoru oli erityinen. Se oli unohtunut lumen uumeniin aikojen saatossa ja vain odottanut löytäjää. Tähtikaulakorun yksinkertaisen kauneuden voima yhdistyi Iidan kokemaan rakkauteen talven kauneutta kohtaan ja teki siitä siksi niin voimakkaan.
Kun Iida palasi kotiinsa, hän katsoi ikkunasta ulos. Taivas kylän yllä oli edelleen täynnä tähtisadetta ja talvi näytti kauniimmalta kuin koskaan. Iida nukkui yönsä levollisesti, uneksien talven taikamaailmasta, jonka hän oli löytänyt yksinkertaisen kaulakorun avulla.
Näin tarina Iidasta ja talven yksinkertaisesta kauneudesta levisi kyläläisten keskuudessa, muistuttaen kaikkia siitä, että kauneimmat ihmeet voivat piillä kaikkein yksinkertaisimmissa asioissa.
Lämpimin talviterveisin tähtisateen alta,
Koruttomien korujen tarinankertoja.
